Työt edistyvät sisällä ja ulkona

Hyvää joulukuuta! Työt Kotkaniemessä ovat edistyneet aikalailla. Siksipä tästä tuleekin kenties blogin historian pisin postaus. Suurin muutos on tapahtunut avovintillä, jota ei enää ole tunnistaa samaksi paikaksi. Vinttiin on jouduttu rakentamaan paljon uusia rakenteita, jotta mm. valmistuskeittiön vaatima ilmanvaihto saadaan hoidettua.

Tässä yksi harvoista paikoista, joista vielä tunnistaa olevansa vanhalla vintillä. Tuo vihreä kaide opastaa portaat alas keittiöpäädyn eteiseen.

Samasta paikasta toiseen suuntaan kuvattuna ei enää tunnistakaan koko vinttiä! Käytävä toimii varapoistumisreittinä yläkerrasta ja sen varrella on talotekniikan tarvitsemia tiloja.

Yksi tiloista on tässä. Suoraan alapuolelle valmistuu uusi keittiö. Kauniilta näyttää vanha puu puhtaan maalipinnan rinnalla.

Taloon on saatu päälle myös lämmöt. Kovin lämmintä sisällä ei kuitenkaan ole ikkunoiden vielä puuttuessa. Ikkuna-aukot on peitetty kennolevyillä, jotka päästävät valoa sisään ja pitävät pahimmat pakkaset ulkona. Remontissa on pyritty säilyttämään vanhat patterit museotiloissa. Vanhojen patterien säilyttäminen on haasteellista, sillä ikää niillä on jo 80 vuotta. Muihin tiloihin on uusittu pattereita.

Kuva on yläkerran toimistotilasta, aivan pääoven yläpuolelta. Uusi patteri lämmittää.

Blogissa ei ole vielä esiteltykään yläkerran ovia. Näitä ovia eivät 2000-luvun museovieraat ole valitettavasti päässeet näkemään. Niiden kuvaaminen ei ihan onnistunut yläkerran pimeässä aulassa. Yläkerran aulaan, joka sijaitsee talon museopäädyssä, johtaa vintin ovi, ovi alakerran portaikosta ja viisi ovea kamareista. Jokaiseen kamarin oveen on maalattu kukka-aihe ja taiteilija on Eric Vasström (linkki WikiPediaan).  Yksi maalauksista eroaa muista. Siitä puuttuvat Vasströmin nimikirjaimet, muista poiketen kuvassa on kimppu, ja remontin myötä on selvinnyt, että taustamaalin sävykin on erilainen. Kimpun maalaajasta ei ole tietoa, kenties Ellen itse?

Katollakin on tapahtunut. Tiilikatto on saatu pääosin paikalleen. Vielä piippujen pellitykset ja räystäskourut, niin katto on uutta ehompi.

Ulkoseinän oikean vihreän värisävyn löytämisessä on aika työ.

Ja takaisin sisälle, jossa värisävyjä on jo löytynyt ja päästy kokeilemaan. Remontin myötä valkoinen väri häviää sisätiloista lähes kokonaan. Alkuperäiset ikkunanpielet, ovet ja listat ovat olleet nykyistä - kenties 50-luvulla omaksuttua valkoista värimaailmaa - paljon värikkäämpiä. Kuvat taaskaan eivät tee oikeutta - syksyn pimeys laskeutuu niin aikaisin eikä keinovalo näytä värejä oikein.

Tässä yksi ensimmäisistä kokeiluista verantahuoneessa. Patteri ja kaapin listat ovat valkoisia. Ikkuna on saanut uuden rusehtavan sävyn ensimmäisen kerroksen.

Salissa ikkunoihin löytyi oma vihertävä sävynsä. Tässä sen ensimmäinen kerros.

Hauskasti vihertävä sävy sopii hienosti 80-luvun tapettiin (joka remontissa väistyy) ja tuo  sen aivan uudella tavalla esille.

Räpsäisy salin katosta valkoisen maalin alta löytyneistä sävyistä ja koristeista.

 Lopuksi muutama panoraamakuva kahvilan ja keittiön puolelta. Jos et näe niitä kunnolla, liu'uta/vieritä sivua oikealle.

Tässä ollaan tarjoiluväliikössä, etuoikealla Ellenin keittiö ja uuni, oikealla oviaukko ns. Kottelinin huoneeseen ja ihan oikealta ovesta pääsee museon puolelle ruokasaliin.

Ellenin keittiössä. Oviaukot vasemmalta oikealle: tulevat WC-tilat, keittiön eteinen, Ellenin patakaappi, suuri aukko tarjoiluvälikköön ja ovi ruokasaliin, jonka oikealta puolelta edellinen panoraama oli kuvattu.

Uuden keittiön taaempi osa, vasemmalla Kottelinin huone, keskellä kuvaa keittiöpäädyn eteinen.

Uutta keittiötä, vasemmalla keittiön taaempi osa ja oviaukko Kottelinin huoneeseen, hirsien välistä ja vintin portaiden alta pilkottaa keittiön eteinen ja Ellenin keittiö ikkunoineen.

Näihin tunnelmiin ja kauniisiin maisemiin työmaa-aidan takaan palaamme taas. Sillä välin mukavaa joulun odotusta!