Väriä sisälle ja ulos

Pian on aika hiljentyä joulunviettoon. Ehkäpä ensi vuonna näitä aikoja päästään jo tunnelmoimaan joulun aikaa Kotkaniemessä? Museo ei valitettavasti vielä itsenäisyyden juhlavuonna ehdi aukeamaan, mutta sisälle saattaa päästä kurkistamaan jo. Ja kun alla olevia kuvia katselee, niin tunnelmaa tuskin tulee puuttumaan.

Ensin hyvät vain huonot uutiset? Aloitetaan ensin huonoista, kuva alla. Jokaisessa remontissa löytyy "yllätyksiä" eikä niiltä ole vältytty tässäkään. Lasiverannan ja ruokasalin välinen nurkka on purettu - verannan alta löytyi lahovaurioita.

Tuohon nurkkaan oli kyllä viimeisen yli sadan vuoden ajan tulleet vedet katolta ränniä pitkin tai sen ohikin, joten ehkä tämä ei niin suuri yllätys ollut. (kuva Sirkka Svinhufvud)

Sitten mukavampiin asioihin ja joulun tunnelmaan. Otetaan ensin punaista - joulunpunaista kuten valmistuva tiilikatto. Hienolta näyttää!

Kotkaniemi on suorastaan pukeutunut joulunväreihin punaista, vihreää ja valkoista. Kotkaniemen kattoa ovat aikanaan koristaneet spiirat eli piikit. Niistä on vain rippeet säilyneet näihin päiviin, mutta onneksi on valokuvia. Kuvien perusteella on saatu tehtyä uudet harjakoristeet, ja ne odottelevat pääsyä katolle Ellenin keittiön lattialla.

Nämä ovat vielä toistaiseksi sisällä, mutta saavat pian maalikerroksen.

Ulkomaalivärien valitsemisessa on aika työ. Öljymaali himmenee ajan myötä, mikä on ollut se alkuperäinen väri? Valkoinen löytyi ja vihreää valittiin siihen vertaillen nyt joulukuussa. Alla olevissa kuvissa näkyy koemaalauksia eri sävyillä. Valokuva vääristää jonkin verran, mutta osa sävyistä tuntui selkeästi liian kylmiltä ja muovisilta.

Arkkitehti Hanna Lyytinen pitelee kahta ehdokasta seinää vasten raadin tarkastellessa kauempaa.

Voittanut vihreä. Raati oli yksimielinen. Vahva väri, joka näyttää varmasti alkuun todella erilaiselle nykyiseen verrattuna - silmä tottunee kuitenkin pian ja lopputulos on varmasti upea.

 Sisällä vihreää väriä on jo saatu ikkunanpieliin. Ei sentään yhtä vahvana! Ensimmäiset ikkunat on kunnostettu ja asennettu saliin. Sävy sopii niin täydellisesti 80-luvun tapettiin, että melkein harmittaa sen väistyminen remontissa. Kaunista.

Tulevassa valmistuskeittiössäkin seinät ovat jo saaneet maalikerroksen.

Tässä näkymä ns. Kottelinin huoneesta valmistuskeittiöön.

Tässä taas näkymä valmistuskeittiöstä Kottelinin huoneeseen.

Listat Kottelinin huoneessa ovat vielä valkoiset, mutta mitä valkoisen alla piileekään?

Tässä on koemaalauksia ja pintojen esikäsittelyjä makuuhuoneen kattoon. Vaikka yllä olevien sävyjen pitäisi olla jotakuinkin samoja, vaikuttaa maalin kiilto ja sävyttäjän silmä lopputulokseen. 

Remontissa ollaan päästy jo niin pitkälle, että tapetteja mietitään. Museohuoneissa noudatetaan historiaa, jos ja kun pystytään. Kahvilatiloissa arkkitehdillä on vapaammat kädet. Kokonaisuuden tulee kuitenkin sopia yhteen. Talon henki, historia, tunnelmat ja värit ovat tärkeitä. Moni kaunis tapetti näyttää suuressa tilassa liian vaatimattomalta tai toisinaan liiankin hienolta ottaen huomioon, ettei Kotkaniemessä olla englantilaisessa kartanossa vaan kahvilassa istutaan maalaistalon keittiössä. Alla muutama mahdollinen ehdokas, ehkä?

Kahvilatiloihin tulee panelointia seinien alaosaan, tapettia yläosaan ja maalattu lattia.

Löytyykö tästä oikea tunnelma Ellenin keittiöön, tulevaan kahvilaan?

Uusi vuosi näyttää, mihin suuntaan sisustus kehittyy. Näihin tunnelmiin toivotamme Kotkaniemen ystäville rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta!

Palataan Suomen itsenäisyyden juhlavuonna.

Muutama linkki

Hyvää itsenäisyyspäivää - näin päivä jälkikäteen! Luumäellä on tapana kunnioittaa itsenäisyyspäivän tienoilla Ukko-Pekkaa monin eri tavoin. Viimeisenä koulupäivänä ennen itsenäisyyspäivää Kangasvarren koululaiset marssivat lippukulkueena Oikeustaistelun muistomerkille Luumäen asemalla. Muistomerkillä pidetään puhe ja lauletaan valalaulu (Luumäen Lehti).

5.12. sytytetään kynttilät Svinhufvudien haudalle kirkon hautausmaalla (Luumäen Lehti). Tämän vuoden tilaisuudesta kovassa tuulessa on Hannu Ilves kuvannut oheisen videon.

Olettehan myös huomanneet uusimman Museoviestin, jossa on hieno artikkeli Kotkaniemen peruskorjauksesta ja paljon muutakin mielenkiintoista luettavaa.

Ensi kertaan!

Työt edistyvät sisällä ja ulkona

Hyvää joulukuuta! Työt Kotkaniemessä ovat edistyneet aikalailla. Siksipä tästä tuleekin kenties blogin historian pisin postaus. Suurin muutos on tapahtunut avovintillä, jota ei enää ole tunnistaa samaksi paikaksi. Vinttiin on jouduttu rakentamaan paljon uusia rakenteita, jotta mm. valmistuskeittiön vaatima ilmanvaihto saadaan hoidettua.

Tässä yksi harvoista paikoista, joista vielä tunnistaa olevansa vanhalla vintillä. Tuo vihreä kaide opastaa portaat alas keittiöpäädyn eteiseen.

Samasta paikasta toiseen suuntaan kuvattuna ei enää tunnistakaan koko vinttiä! Käytävä toimii varapoistumisreittinä yläkerrasta ja sen varrella on talotekniikan tarvitsemia tiloja.

Yksi tiloista on tässä. Suoraan alapuolelle valmistuu uusi keittiö. Kauniilta näyttää vanha puu puhtaan maalipinnan rinnalla.

Taloon on saatu päälle myös lämmöt. Kovin lämmintä sisällä ei kuitenkaan ole ikkunoiden vielä puuttuessa. Ikkuna-aukot on peitetty kennolevyillä, jotka päästävät valoa sisään ja pitävät pahimmat pakkaset ulkona. Remontissa on pyritty säilyttämään vanhat patterit museotiloissa. Vanhojen patterien säilyttäminen on haasteellista, sillä ikää niillä on jo 80 vuotta. Muihin tiloihin on uusittu pattereita.

Kuva on yläkerran toimistotilasta, aivan pääoven yläpuolelta. Uusi patteri lämmittää.

Blogissa ei ole vielä esiteltykään yläkerran ovia. Näitä ovia eivät 2000-luvun museovieraat ole valitettavasti päässeet näkemään. Niiden kuvaaminen ei ihan onnistunut yläkerran pimeässä aulassa. Yläkerran aulaan, joka sijaitsee talon museopäädyssä, johtaa vintin ovi, ovi alakerran portaikosta ja viisi ovea kamareista. Jokaiseen kamarin oveen on maalattu kukka-aihe ja taiteilija on Eric Vasström (linkki WikiPediaan).  Yksi maalauksista eroaa muista. Siitä puuttuvat Vasströmin nimikirjaimet, muista poiketen kuvassa on kimppu, ja remontin myötä on selvinnyt, että taustamaalin sävykin on erilainen. Kimpun maalaajasta ei ole tietoa, kenties Ellen itse?

Katollakin on tapahtunut. Tiilikatto on saatu pääosin paikalleen. Vielä piippujen pellitykset ja räystäskourut, niin katto on uutta ehompi.

Ulkoseinän oikean vihreän värisävyn löytämisessä on aika työ.

Ja takaisin sisälle, jossa värisävyjä on jo löytynyt ja päästy kokeilemaan. Remontin myötä valkoinen väri häviää sisätiloista lähes kokonaan. Alkuperäiset ikkunanpielet, ovet ja listat ovat olleet nykyistä - kenties 50-luvulla omaksuttua valkoista värimaailmaa - paljon värikkäämpiä. Kuvat taaskaan eivät tee oikeutta - syksyn pimeys laskeutuu niin aikaisin eikä keinovalo näytä värejä oikein.

Tässä yksi ensimmäisistä kokeiluista verantahuoneessa. Patteri ja kaapin listat ovat valkoisia. Ikkuna on saanut uuden rusehtavan sävyn ensimmäisen kerroksen.

Salissa ikkunoihin löytyi oma vihertävä sävynsä. Tässä sen ensimmäinen kerros.

Hauskasti vihertävä sävy sopii hienosti 80-luvun tapettiin (joka remontissa väistyy) ja tuo  sen aivan uudella tavalla esille.

Räpsäisy salin katosta valkoisen maalin alta löytyneistä sävyistä ja koristeista.

 Lopuksi muutama panoraamakuva kahvilan ja keittiön puolelta. Jos et näe niitä kunnolla, liu'uta/vieritä sivua oikealle.

Tässä ollaan tarjoiluväliikössä, etuoikealla Ellenin keittiö ja uuni, oikealla oviaukko ns. Kottelinin huoneeseen ja ihan oikealta ovesta pääsee museon puolelle ruokasaliin.

Ellenin keittiössä. Oviaukot vasemmalta oikealle: tulevat WC-tilat, keittiön eteinen, Ellenin patakaappi, suuri aukko tarjoiluvälikköön ja ovi ruokasaliin, jonka oikealta puolelta edellinen panoraama oli kuvattu.

Uuden keittiön taaempi osa, vasemmalla Kottelinin huone, keskellä kuvaa keittiöpäädyn eteinen.

Uutta keittiötä, vasemmalla keittiön taaempi osa ja oviaukko Kottelinin huoneeseen, hirsien välistä ja vintin portaiden alta pilkottaa keittiön eteinen ja Ellenin keittiö ikkunoineen.

Näihin tunnelmiin ja kauniisiin maisemiin työmaa-aidan takaan palaamme taas. Sillä välin mukavaa joulun odotusta!

Marraskuun kuulumisia

Kokonainen kuukausi on vierähtänyt viimeisestä päivityksestä, joten lienee paikallaan vilkaista mitä tällä välin on Kotkaniemessä tapahtunut. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten kuvilla mennään.

Ikkunoita odottelemassa pajalle ja kunnostukseen vientiä.

Eteinen, edessä sali ja takana lasiveranta sekä Ukko-Pekan työhuone.

Makuuhuone.

Verantahuone.

Sali, kattorosetin paikka kiiltelee.

Keittiö, tuleva kahvila, seinät ovat saaneet yläosiinsa jo uutta päälle. 

Keittiö ja entinen ns. tarjoiluvälikkö. 

Ellenin leivinuuni.

Peite ja lumipeite - molemmat marraskuun puolivälissä. Nyt lumet ovat ikävä kyllä jo sulaneet.

Kiitokset kuvista Sinikka Myyrälle ja Sirkka Svinhufvudille.

p.s. Iltasanomat kirjoitti hiljattain Kotkaniemestä.

Kotkaniemessä töissä

Kotkaniemen kunnostuksessa on mukana monta mukavaa ammattilaista. Kiinnostus remonttia kohtaan on myös ollut kiitettävää - jotain tullee tälläkin viikolla kansallisiin viestimiin näkyville.

Tässä pieni pätkä parin viikon takaa. (Yle/Olli Aimola)

Antaakseen omalta osaltaan edes hiukan työrauhaa Kotkaniemessä työskenteleville, blogi ei tällä viikolla vieraile työmaalla. Sen sijaan ääneen, tai oikeammin kuviin, pääsevät muut.

Kotkaniemen peruskorjauksen alkamisesta voi lukea Senaatti-kiinteistöjen uusimmasta Kontrahti -lehdestä tai tiedotteesta. Kotkaniemen rakennuttajahan on Senaatti-kiinteistöt ja Kotkaniemi-säätiön rooli on käyttäjä. Käyttäjän kannalta yhteistyö peruskorjauksessa on sujunut ainakin tähän mennessä oikein mallikkaasti, kiitokset siitä asianosaisille.

Kontrahti 3/2016

Elokuu ja peruskorjauksen avajaiset, opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen instagramissa.

Yllä oleva kuva avajaisista on otettu Kotkaniemen salissa. Salin lattiasta oli ennen avajaisia jo poistettu siihen 30 vuotta aiemmin asennettu parketti. Avajaisissa käveltiin vielä tasoitteen päällä, jonka poistamisessa Restaurointiosuuskunta Kymen Karmiinin tekijöillä on sittemmin ollut melkoinen työ. Kymen Karmiinin sivuilta löytyy muuten myös referensseistä kuvia Kotkaniemestä.

Kymen Karmiinin instagramista saa kuvaa tehdystä työstä. 

Oletteko nähneet tällaista hälytysjärjestelmää? Hälytysjärjestelmä löytyy Kotkaniemen keittiöpäädyn oven vierestä ja sen on asentanut Ukko-Pekan pojanpoika Jorma Svinhufvud. Onneksi Kotkaniemessä on toki myös sähkötoimiset hälyttimet vaikkakin sähkökatkoksen sattuessa tämä on aika varmatoiminen. 

Kotkaniemen peruskorjauksen rakennusurakoitsija on LMK Lappeenranta Oy, LVI-urakoitsija on Mäntyharjun LVI Oy ja sähköistyksen toteuttaa Etelä-Saimaan Sähkötyö Oy.  Ikkunankorjauksesta ja restaurointitöistä vastaa siis jo äsken mainittu Restaurointiosuuskunta Kymen Karmiini. Kun mukaan lasketaan vielä mm. kaikki suunnittelijat ja rakennuttajakonsultti, on Kotkaniemen työmaakokouksissa usein mukana aikamoinen määrä ihmisiä. Projekti on kuitenkin sen verran suuri, että hyvä tiedonkulku on töiden kannalta aivan oleellista.

Rakennesuunnittelu Insinööritoimisto Lauri Mehto Oy:n Sami Suomela on kuvannut Kotkaniemen työmaata rannan puolelta puutarhasta käsin.

Syksyisen auringonlaskun myötä kiitokset kaikille Kotkaniemen ahertajille ja kaikille teille, jotka jaksavat olla kiinnostuneita tästä meille niin tärkeästä talosta. Palataan!

kuva Sirkka Svinhufvud

p.s. Vielä ehtii mukaan, jos yrittäjyys Kotkaniemessä kiinnostaa. Jos et ehtinyt paikalle 29.9. Luumäen kunnantalolle, mutta olet kiinnostunut yritystoiminnasta päärakennuksen keittiöpäätyyn valmistuvassa kahvilassa ja nykyaikaisessa valmistuskeittiössä, ota yhteyttä Elina Lyijyseen, elina.lyijynen@luumaki.fi tai puh. 040 712 3986.